Riistaksi kutsutaan eläimiä, joita metsästyslain mukaan saa metsästää.
Yleistietoa riistatarhauksesta: PowerPoint tiedosto
Näkökulmia siitoslintutarhoista: PowerPoint tiedosto Ala-Ajos, I. & Impiö, P.
Riistatarhaus elinkeinona kytkeytyy metsästykseen liittyvään riistanhoitoon. Riistatarhoja on perustettu siksi, että niillä pystytään vahvistamaan tai palauttamaan luonnonvaraisia riistaeläinkantoja mm. metsästystä varten. Riistatarhauksen myötä uusia eläinlajeja siirtynyt myös uusille alueille ja mantereille.
Suomeen tuotuja, luontoon istutettuja eläinlajeja, ns. vieraslajeja ovat mm. valkohäntäpeura, mufloni, amerikanmajava, täplärapu ja fasaani. Toisaalta riistaksi saatetaan mieltää myös esimerkiksi strutsin tai biisonin lihaa. Näitä eläimiä ei esiinny Suomessa luonnonvaraisena eikä niitä ole istutettu Suomen luontoon. Alkuperäisessä kotimaassaan ne ovatkin riistaelämiä, minkä vuoksi niistä saatavaa lihaa ja muita tuotteita on myös Suomessa perusteltua nimittää riistaksi.
Elinkeinona riistatarhaus on haasteellinen. Monet tarhattavat lajit ovat erittäin vaativia olosuhteidensa suhteen ja ovat usein kausittain lisääntyviä. Riistan jatkokäsittely ja myynti pitää organisoida ja suunnitella huolella, jotta valmiit tuotteet saadaan myytyä oikeille markkinoille. Riistalintujen kohdalla erityisesti teurastuksen järjestäminen on vaikeaa: pienteurastamojen kustannukset ovat suuria, suuret lihanjalostuslaitokset eivät vastaanota riistalintuja eivätkä tee rahtiteurastusta.
Toisaalta riistatarhausta pidetään myös tulevaisuuden alana. Riistalintujen lihaa arvostetaan, ja oikeiden myyntikanavien kautta lihan myyminen on helppoa. Metsästys on suosittu harrastus, ja lintukoirien käyttö metsästyksessä apuna kasvaa.
Riistalinnuista yleisin tarhattava laji on fasaani. Peltopyiden riistatarhausta on erityisesti pyritty kehittämään.
Muita tarhattavia lajeja ovat mm. sorsalinnut.
Hyvät yleiskuvaukset yleisimmistä riistalinnuista Suomessa on luettavissa Suomen Metsästäjäliiton kotisivuilta.
Kuvasarja riistatarhauksesta →