Jokaisen siipikarjan kanssa tekemisissä olevan pitää tietää, miltä linnun elimistö näyttää luonnossa ja mitä osia siihen kuuluu. Nimeä osat. Tarkista painamalla ”tarkista”-nappia hiirellä, niin saat näkyviin oikeat vastaukset. Pohdi, mitä merkitystä nimetyillä elimistön osilla on.
Valitse oikeat nimet elimille
| 1. | ||
| 2. | ||
| 3. | ||
| 4. | ||
| 5. | ||
| 6. | ||
| 7. | ||
Valitse oikeat nimet sisäelimille
| 1. | ||
| 2. | ||
| 3. | ||
| 4. | ||
| 5. | ||
| 6. | ||
| 7. | ||
| 8. | ||
| 9. | ||
Tautisulun tarkoituksena on estää taudinaiheuttajien kulku siipikarjan tuotantotiloihin ihmisten välityksellä. Vähimmäisvaatimus toimivalle tautisululle on, että se estää rakenteellaan suoran kulun ulkoa kasvatustiloihin. Tautisulun yhteydessä kengät ja uloimmat vaatteet vaihdetaan sekä kädet pestään mennen tullen. Jos kasvattamo koostuu eri osastoista, on hyvä, jos jokaista osastoa varten on vähintään omat kengät.
Ulkovaatteiden ja kenkien vaihto sekä käsien pesu on yleensä riittävä varotoimi tuotantopolven tiloilla. Vanhempaispolven kasvatus- ja siitosmunien tuotantotiloilla sekä hautomoissa tuotantotiloihin kuljetaan useimmiten kokonaan peseytyen mennen tullen.
Kädet pestään aina osastosta ja työtehtävästä toiseen siirryttäessä. Työtehtävät suoritetaan järjestyksessä puhtaasta likaiseen, esimerkiksi ensin kerätään pesämunat, minkä jälkeen vasta kerätään lattiamunat.
| 1. | ||
| 2. | ||
| 3. | ||
| 4. | ||
| 5. | ||
| 6. | ||
| 7. | ||
| 8. | ||
Miten toimit, kun menet kanalaan sisään (valitse järjestys)?
Terveen ja sairaan linnun erottaa helposti toisistaan. Terve lintu seuraa katsellaan, sillä on kirkkaat silmät ja höyhenpeite on puhdas. Sairas lintu pyrkii eristäytymään, ja sen asento on matalampi. Yksittäisen sairaan linnun löytäminen parvesta vaatii kasvattajalta tarkkuutta ja huolellisuutta sekä kasvattamansa lintulajin tuntemusta.
Sairastumisen ensimmäisiä merkkejä on usein sonnan löysyys ja ripulointi. Aluksi ripuliläjiä on siellä täällä, mutta pikku hiljaa ne runsastuvat. Ripulointi ja sonnan löysyys ei kuitenkaan aina ole seurausta sairaudesta. Sonnan löystyminen voi olla seurausta liian äkillisestä rehun muutoksesta tai ruokintavirheestä. Joissakin kehitysvaiheissa sonta on myös luontaisesti löysempää kuin toisissa.
Sokeutunut silmä aiheutuu vamman tai vaurion seurauksena. Vamma voi syntyä toisen linnun nokkaisusta parven nokkimisjärjestyksen muodostumisen aikaan, tai silmä on saattanut vaurioitua osuttuaan esimerkiksi virheellisesti asennetun ruokkijajärjestelmän osaan. Sokeutta aiheutuu myös ravintoaineiden puutoksesta.
Likainen höyhenpeite on yleensä seuraus pehkun huonosta kunnosta. Pehkun kuntoa heikentää esimerkiksi sairaudesta tai virheellisestä ruokinnasta johtuva ripulointi, puuttellinen ilmanvaihto, riittämätön pehkumateriaalin määrä jne. Likainen höyhenpeiteen vakavimpia seurauksia ovat muutokset anturapahkassa sekä ihotulehdukset, joita esiintyy erityisesti rinnan puolella.
Hyvä jalkapohja on siisti ja ehyt. Huono pehku saattaa myös polttaa jalkoihin tulehdusalueita. Likaisen höyhenpeitteen hoitoon ei riitä yksinomaan pelkkä pehkumateriaalin lisäys, vaan sen lisäksi on etsittävä ongelman varsinainen aiheuttaja. Vasta varsinaisen aiheuttajan korjaaminen johtaa pehkun parempaan kuntoon, ja siten edistää höyhenpeitteen puhtaana pysymistä.
Jalkaviat voivat johtua perinnöllisistä syistä tai virheistä ruokinnassa. Perinnöllisien syiden poistoon vaikutetaan jalostuksen avulla. Ruokinnan pitää olla tasapainoinen, erityisesti kalsium, fosfori ja D-vitamiini ovat tärkeitä luiden rakenteelle. Kasvunopeus vaikuttaa myös: perinnölliseen kykyyn nähden liian nopea kasvu aiheuttaa kehityksen vääräaikaistumista, ja siten edistää esimerkiksi jalkavikojen kehittymistä.
Huonosti kehittyvä höyhenpeite altistaa vaurioille. Linnun nahka on melko ohut, ja vaurioituu herkästi esimerkiksi sukimisen ja hankautumisen yhteydessä. Ulkoloiset saattavat aiheuttaa tulehduksia, ja lintu saattaa itse vaikeuttaa tulehdusten parantumista nokkimisella. Vertavuotaviin haavoihin kannattaa suihkuttaa siniainetta sisältävää desinfiointiainetta, joka suojaa haavaa tulehduksien aiheuttajilta. Siniaine vähentää toisten lintujen nokkimista. Tietyssä höyhenpeitteen kehitysvaiheessa linnut ovat erityisen herkkiä nokkimaan toisiaan siivistä uteliaisuuden vuoksi: valon tietty aallonpituus aiheuttaa heijasteen kasvavan sulan tyveen, mitä muut linnut nokkivat uteliaisuuden vuoksi (lintu tutkii nokkimalla ympäristöään). Siipeen muodostuu haava, josta vuotava veri entisestään lisää nokkimista. Nokkiminen saadaan lopetettua muuttamalla valoa esimerkiksi himmentämällä, jolloin valon laatu muuttuu.
Riippukupu aiheutuu linnulle, kun kuvun tukirakenteet pettävät. Riippukupujen kehittymiseen vaikuttaa mm. perimä, mutta ilmeisesti myös liian lämmin kasvatusympäristö altistaa sille. Riippukupu saattaa mennä itsestään kasaan, mutta se aiheuttaa linnulle terveysriskin. Linnun syömä rehu saattaa jäädä muhimaan lämpimään, kosteaan kupuun, jolloin erilaiset taudinaiheuttajat, erityisesti bakteerit, homeet ja sienet, pääsevät kasvamaan rehusulan joukossa. Riippukupuista lintua pitää seurata tarkoin, ja tarvittaessa pitää pystyä lopettamaan se.
